Teksti on seitsemäs osa blogisarjaa Mihin kielitaito jäi? Muut blogitekstit löydät aihetunnisteella #miksikielet.
Monipuolinen kielitaito on mahdollistanut monenlaisia kohtaamisia. Olen keskustellut koirani rodusta alkeellisella ranskan kielen taidollani aamulenkillä Antibes’ssä, kalankasvatuksesta espanjaksi paikallisen yliopiston rehtorin kanssa Chilessä, opetellut myyntifraaseja ruotsiksi kesätyössäni ruotsalaisen panimon myyntiosastolla ja harjaannuttanut kielikorvaani ymmärtämään opiskelijoiden puhumaa sveitsinsaksaa Zürichissä. Haluaisin ajatella, että ymmärtämällä ja puhumalla vierasta kieltä olen lähempänä toisen kulttuurialueen edustajaa. Toki olen myös pohdiskellut hermeneuttien tavoin, onko toisen ihmisen ymmärtäminen ylipäätään mahdollista, sekä deterministien tavoin, miten kieli muokkaa ajattelua. Voisin myös kysyä, onko identiteettini eri kieliä puhuessani sama, kun idiolektini on eri?
Kielitaito on ohjannut merkittävästi omaa urapolkuani. Hakeuduin Tampereen yliopistoon opiskelemaan saksan kääntämistä ja tulkkausta, ja opintojen aikana urasuunnitelmani vaihtelivat kaunokirjallisuuden suomentajasta av-kääntäjäksi ja asiantekstinkääntäjästä konferenssitulkiksi. Kieli- ja kulttuurialueilla oleskelu kuului mielestäni ehdottomasti asiaan, sillä halusin sekä harjaannuttaa kielitaitoani että ymmärtää kulttuureja ja yhteiskuntia syvällisemmin. Siinä missä puhuin paremmin saksaa, englantia, ruotsia ja espanjaa sekä kartutin kokemuksiani saksankielisellä alueella, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Espanjassa, opin myös puhumaan Suomesta ja katsomaan maata ja yhteiskuntaa ulkopuolisen silmin.
Jo lukion jälkeen sain kesätyön osittain kielitaidon perusteella. Kesätyössäni pienen paikkakunnan vanerifirman toimistossa sain laatia suomenkielisten laskujen lisäksi satunnaista asiointia Ruotsiin. Yliopisto-opintojen aikana tein töitä mm. Ruotsissa panimon myyntiosastolla ja harjaannutin kielikorvaani hoitamalla myyntiä puhelimitse Skånen alueelle. Itävallassa hoidin puolestaan kesätöinä laskutusta ja asiakaspalvelua vihkisormuksia valmistavassa yrityksessä. Sveitsissä pääsin hyvän kielitaitoni ansiosta vastaamaan paikallisen yliopiston kansainvälisten asioiden koordinaattorin tehtävistä hänen opintovapaansa aikana. Mitään näistä tehtävistä en olisi voinut hoitaa englanniksi enkä omalla äidinkielelläni, vaan tehtävät edellyttivät erittäin hyvää paikallisen kielen taitoa.
Käännöstieteen opinnot ajoivat minut alun perin kartuttamaan ulkomaankokemuksia, jotka puolestaan johtivat yliopistojen kansainvälistymisen pariin. Sitä ennen ehdin vielä tehdä töitä myös lyhyesti kääntäjänä ja tulkkina sekä käännöstieteen laitoksen assistenttina. Usein ajatellaan, että akateemisessa maailmassa kansainvälinen on yhtä kuin englanninkielinen. Kuitenkin valtaosa opetuksesta on useimmissa maissa paikallisella kielellä, jonka osaaminen edesauttaa järjestelmien ja sisältöjen hahmottamista myös yliopistojen välisen yhteistyön edistämisessä. Alun alkaen saksan kielen osaamisellani oli merkitystä kansainvälisten asioiden koordinaattorin tehtävässä, kun kyseisen kielialueen kohteet ja Saksan Deutscher Akademischer Austauschdienstin (DAAD) kesäkurssiapurahojen haku tuli hoidettavakseni. Nykyisessäkin tehtävässäni on etua siitä, että yhteistyösopimukset on mahdollista laatia esimerkiksi espanjaksi tai muilla kielillä.
Kaisa Kurki – Manager or International Affairs – University of Tampere
