Kielihistoriani

Teksti on kolmas osa (3/4) blogisarjaa Mihin kielitaito jäi? Muut blogitekstit löydät aihetunnisteella #miksikielet.

Olen pienestä pitäen arvostanut kielten opiskelua ja pyrkinyt kaikissa valinnaisissa aineissa priorisoimaan kieliopintoja. Kielten opiskelu on aina tuntunut käytännölliseltä vaihtoehdolta teoreettisesti painottuneessa opiskeluhistoriassani ja on siten tarjonnut myös vaihtelua opiskelijan arkeen. Nyt 26-vuotiaana työssäkävijänä voin sanoa osanneeni ja opiskelleeni viittä kieltä koulu-urani aikana (äidinkieltä mukaan laskematta). Opintoni kattavat peruskoulusta ylempään korkeakoulututkintoon asti. Äidinkieleni on suomi. 

Englanti 

Omat kieliopintoni alkoivat perinteisesti ala-asteella englannin kielen myötä. Osaamista kieleen oli jo hieman ennestään, sillä olin kotona Cartoon Networkiä katsellessa alkanut sisäistämään tiettyjä fraaseja ja sanoja sitä kummemmin noteeraamatta. Osittain siitä johtuen opinnot lähtivätkin sujumaan ongelmitta ja pidin englantia oppinaineena aina yhtenä suosikeistani. Englannin kielen opiskelun käytännönläheisyys iskostui ehdottomasti popkulttuurin vaikutuksesta, joka toki toimi myös erinomaisena motivaattorina kielen opiskeluun. Erityisesti lukion aikana internetin keskusteluihin osallistuminen esimerkiksi sosiaalisen median kautta edisti opintoja laajempaa ja erikoistuneempaa kieliosaamista. Lukion loppuvaiheilla päätin hakea jatko-opiskelemaan ja alkuperäinen suunnitelmani olikin hakea opiskelemaan englannin kieltä Helsingin yliopistoon. Kohtalon oikusta muutin sen sijaan Skotlantiin, jossa mieltämäni englannin kielen vahva osaaminen pääsi koetukselle (vaikka tutkinnoksi vaihtui elokuva, visuaalinen kulttuuri ja filosofia).  Entiseen sangen teoreettiseen kielen hallitsemiseen verrattuna koen nykyään itseilmaisun englanniksi paljon suomea jouhevammaksi Skotlannissa yli kuusivuotisen opiskelun ja asumisen seurauksena.  

Ruotsi 

Ruotsin kielen opiskelu alkoi niin kutsutulla ‘pakkoruotsilla’ seitsemännellä luokalla. Ruotsin kielen merkitys omassa elämässäni on aina ollut englantia huomattavasti alhaisempi, joka myös selvästi heijastui sen opiskelussa ja mieleenpainuvuudessa. Vaikka koin ruotsin kieliopillisesti suhteellisen helppona aineena, sen sanavarasto on aina jäänyt valitettavan suppeaksi. Jatkoin kuitenkin ruotsin opiskelua lukion läpi ja päädyin kirjoittamaan sen ylioppilaskokeissa kohtalaisen menestyksekkäästi. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014 ja muutin samaisena syksynä Skotlantiin, jolloin tarve ruotsin kielen osaamiselle putosi vähäisestä olemattomaksi. Ruotsin kielen osaaminen onkin siitä pitäen surkastunut lähes täysin kadoksiin.  

Latina 

Yläasteen ajan olin latinaluokalla. Toisin sanoen, opiskelin kolmen vuoden ajan latinan kieltä, sekä muinaiskreikkalaista kulttuuria ja mytologiaa. Muistini ei riitä kertomaan, minkä vuoksi päätin hakea kyseiselle luokalle, tosin kolmen vuoden opiskelun päätöksenä luokka palkittiin viikon mittaisella matkalla Roomaan, joka varmasti yllytti hakemisintoa. Latinan opiskelu oli haastavaa ja muistan usein joutuneeni selittelemään sekä nuorille kuten aikuisille, miksi opiskelen latinaa, mihin siitä olisi hyötyä ja miksi kieltä edes enää opetetaan. Minulle kielten opiskelu on eräänlainen itseisarvo; siitä on aina hyötyä joko suoranaisesti kansainvälisessä kanssakäymisessä, tai laajemmin maailman kontekstualisoinnissa. Itse latinan kielestä suurin osa on jäänyt unhoksiin omalta osaltani (errare humanum est), mutta sen opiskeluun liittyvät muistot ovat tarjonneet useampaan otteeseen ainesta mielenkiintoisiin keskusteluihin esimerkiksi tutustumistilanteissa. 

Espanja 

Lukioaikana valikoin espanjan kielen yhdeksi valinnaisista kursseistani. Valinta tuntui luontevalta, sillä olimme perheeni kanssa viettäneet paljon aikaa Kanarian saarilla lapsuudessani ja sieltä mukaan tarttuneiden sanontojen ansiosta en siten joutunut aloittamaan opintoja täysin puhtaalta pöydältä. Kielivalintaan vaikutti ehdottomasti espanjan kieleen altistuminen, joka vuoroltaan alensi kynnystä valikoida kyseinen kieli muiden vaihtoehtojen yli. Tämä altistuminen merkitsi myös espanjan kielen näkemistä “hyödyllisenä”, kun sille oli jo aiemmin ollut tarvetta omassa elämässäni. Uuden kielen oppiminen kävi kuitenkin liian raskaaksi lukion ensimmäisen vuoden oppimäärän keskellä, joten espanjan opiskelu jäi vain yhteen kurssiin, eikä jäänyt pysyvään muistiin hajanaisia kielioppisääntöjä lukuun ottamatta.  

Gaelic 

Viimeisimpänä kielikoetuksena tähänastisella opiskelu-urallani on (Skotlannin) gaelin kieli. Otin gaelin kielen valinnaisaineena ensimmäisenä yliopistovuotena, sillä ajatus kielen osaamisesta tuntui hauskalta tavalta tutustua ja asettautua uuteen maahan. Kielen opiskelua markkinoitiin myös ahkerasti yliopistolla, minkä vuoksi se nousi esiin vaihtoehtona muiden valinnaisten aineiden yli. Osana luonnettani haluan haastaa itseäni sekä opiskelun että töiden suhteen, joten kielen tunnettu vaikeus ei ollut este sen valinnalle. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että gaelin opiskelu osoittautui liian suureksi haasteeksi suurten elämänmuutosten ja kulttuurishokin keskelle, joten päädyin pudottamaan toisen alun perin valitsemistani kahdesta kurssista. Gaelin kielen kohdalla nousee esiin sama ongelma kuin muidenkin aiemmin osaamieni kielien kanssa: niille ei ole ollut tarvetta, joten ne ovat unohtuneet.  

Omasta näkökannastani kielten opiskelu on mielenkiintoista, haastavaa ja aina kannattavaa. Kieliä aiemmin opiskelleena koen niiden opiskelun ja oppimisen myös jatkossa täysin saavutettavana tavoitteena. Kansainvälinen tuttavapiirini on elävästi osoittanut, että kielet kantavat oleellista osaa kulttuurin historiasta, huumorista, arvoista ja elämäntavoista. Seuraavaksi tahdon opiskella ranskaa, sillä kuuntelen paljon ranskankielistä musiikkia ja haluan laulaa kappaleiden mukana.  

Lotta Laine

Vastaa